Kaavoitusta kestävästi
Kaavoituksella suunnitellaan maankäyttöä ja luodaan raamit rakentamiselle. Meitä ohjaavat tonttien kaavoitustyössä lakien lisäksi myös omat kaavoitusperiaatteemme. Niiden tarkoituksena on ohjata kaavoittamaan valtion maita kestävästi ja vastuullisesti luonto-, virkistys- ja kulttuuriarvojen näkökulmasta.
Laadimme valtion maille ranta-asemakaavoja itse ja asemakaavoja yhdessä kuntien kanssa. Maakunta- ja yleiskaavojen laatimiseen osallistumme antamalla lausuntoja ja esityksiä.
– Kaavoituksessa suunnitellaan maankäyttöä sekä rakennusten ja erilaisten toimintojen sijoittelua. Kaava määrittelee, mitä, mihin ja minkä verran saa rakentaa – ja toisaalta sen, minne ei pidä tai saa rakentaa, alueidenkäytön johtava asiantuntija Tanja Hämäläinen kertoo.
Rakentamisen ulkopuolelle jätettäviä alueita ovat Hämäläisen mukaan esimerkiksi virkistysalueet. Maankäyttö- ja rakennuslaki määrää, minkälaisia asioita kaavassa pitää ottaa huomioon.
– Meillä on myös omat kaavoitusperiaatteet, jotka toimivat valtion mailla kaavoittamisen pelisääntöinä, lisää alueidenkäytön johtava asiantuntija Juho Nurmela.
Nurmelan ja Hämäläisen mukaan kaavoitusperiaatteilla halutaan varmistaa, että kaavoittaminen on kestävää ja vastuullista – niin luonnon kuin kulttuurinkin näkökulmasta.
– Ennen tontin myyntiä tai vuokrausta tehdään asiantuntijoiden voimin paljon selvitystöitä. Tontin paikan valitsemisessa hyödynnetään vahvaa asiantuntemusta, Hämäläinen kiteyttää.
Luontoselvityksiä ja kaavoittamattomia rantoja
Kaavoitusperiaatteidemme mukaisesti otamme kaavoituksessa huomioon luonnonsuojelu- ja virkistysarvot. Biologit tekevät kaavoitettaville alueille luontoselvityksiä, joissa kartoitetaan muun muassa uhanalaisia lajeja ja niiden elinympäristöjä: liito-oravan elinympäristöön, kotkien pesiin ja uhanalaisten kasvien kasvupaikkoihin kiinnitetään erityistä huomiota.
– Lisäksi jo aiemmin tehtyjä luontoselvityksiä päivitetään, sillä alue ja sen luontoarvot ovat saattaneet vuosien saatossa muuttua. Tällöin esimerkiksi alueen linnusto ja kasvisto inventoidaan uudelleen. Lisäksi kaavoitettavien alueiden maisema-arvot ja arkeologiset kohteet kartoitetaan sekä tehdään luontotyyppi-inventointeja, Nurmela kertoo.
Hämäläisen mukaan Metsähallituksen tekemillä luontokartoituksilla ja luontoarvoilla on todellista painoarvoa – joskus on käynyt niinkin, että kunnan kaavoitussuunnitelmat jäivät toteutumatta alueen merkittävien luontoarvojen vuoksi.
Kaava-alueiden pitää olla suunnittelun kannalta riittävän suuria tai järkevästi muodostuvia kokonaisuuksia. Näin rakennusoikeuksia voidaan keskittää alueille, joilla ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Hämäläisen ja Nurmelan mukaan tämä periaate näkyy erityisesti valtion omistamilla ranta-alueilla: laajoja yhtenäisiä, rakentamattomina säilyneitä vesistöjä ei ensisijaisesti kaavoiteta.
– Ranta-asemakaavoitusta suunnataan ensisijaisesti ranta-alueille, joilta löytyy aiempaa rakentamista. Näin varmistetaan, että osa ranta-alueista säilyy myös rakentamattomina, Nurmela kertoo.
Kuulemisia ja kulttuuriarvoja
Kaavoitusprosessissa kuullaan asianosaisia sekä viranomaisia. Saamelaisten kotiseutualueella kaavoitustoiminnassa varmistetaan, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan.
– Poronhoitoalueella pidetään huolta siitä, ettei valtion maankäytöstä aiheudu huomattavaa haittaa porotaloudelle, Nurmela selittää.
– Kaavaprosessin aikana huomioidaan eri asianosaisten näkemyksiä ja sovitetaan niitä yhteen. Erilaisten intressien yhteensovittaminen on keskeistä kaavoitustyössä – näin etsitään parasta maankäytön ratkaisua, Hämäläinen täydentää.
Kaavoitusprosessiimme kuuluvat perusteelliset selvitykset myös kulttuuriympäristön osalta.
– Rakentaminen on rajattu kiinteiden muinaismuistojen ulkopuolelle, ja kaavoituksessa otetaan huomioon esimerkiksi sotahistorialliset kohteet. Museoviraston edustajat voivat lausua kaavasta, ja tarvittaessa arkeologi suorittaa alueella myös maastokäynnin, Hämäläinen sanoo.