Liikkuminen ja harrastaminen mökin ympäristössä
Jokaisenoikeuksien mukaisesti jokainen voi nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta siitä, kuka omistaa alueen. Jokaisenoikeuksiin sisältyy kuitenkin aina vaatimus harmittomuudesta: haittaa tai häiriöitä ei saa aiheuttaa, eivätkä jokaisenoikeudet ole sellaisenaan voimassa luonnonsuojelualueilla.
Tontin omistajan tai vuokraajan on hyvä tietää, mitä tontin ympäristössä saa tehdä jokaisenoikeuksien nojalla, mikä on kiellettyä ja milloin tarvitaan lupa valtion maa- ja vesialueilla toimimiseen.
Jokaisenoikeudet
Jokaisenoikeudella saa liikkua luonnossa kävellen, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten viljelyksessä olevilla pelloilla ja istutuksilla. Oikeudet kattavat myös tilapäisen oleskelun eli esimerkiksi telttailun alueilla, joissa liikkuminenkin on sallittua. Luonnossa liikkuva saa myös poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia, onkia ja pilkkiä sekä kulkea vesistössä ja jäällä.
Luonnossa liikkuva ei saa roskata tai aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille, eläimille tai ympäristölle. Puita ei saa kaataa eikä vahingoittaa, eikä mukaansa saa ottaa sammalta, jäkälää tai maa-ainesta. Ilman asianomaisia lupia ei saa kalastaa eikä metsästää, eikä toisen maalle saa tehdä avotulta ilman pakottavaa tarvetta.
Jokaisenoikeudella ei saa ajaa moottoriajoneuvolla maastossa: esimerkiksi moottorikelkalla liikkumiseen on pyydettävä lupa maanomistajalta tai -haltijalta, Metsähallituksen kelkkaurilla taas tarvitaan Metsähallituksen uralupa. Virallisilla moottorikelkkareiteillä tai jääpeitteisillä vesialueilla liikkumiseen ei tarvita erityislupaa.
Lue lisää:
Metsästys ja kalastus valtion mailla
Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion mailla saa yleensä liikkua vapaasti jokaisenoikeuksin, mutta Metsähallituksen lupa tarvitaan esimerkiksi metsästykseen ja kalastukseen, maastoliikenteeseen ja tulentekoon muualla kuin siihen osoitetulla paikalla. Lisäksi esimerkiksi luonnonsuojelualueilla voi olla luonnonsuojelulakiin, suojelualueen perustamissäädöksiin tai järjestyssääntöihin perustuvia rajoituksia. Lupa-asioista Metsähallituksessa vastaa pääasiassa Eräpalvelut.
Metsästämistä varten on suoritettava metsästystutkinto ja maksettava riistanhoitomaksu. Lisäksi tarvitaan maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta suullinen tai kirjallinen metsästyslupa alueelle – helpoiten metsälle pääsee metsästysseuraan liittymällä. Lisätietoa lupien hankkimisesta ja metsästyksestä valtion mailla saa eräluvat.fi-sivustolta.
Kaikkien 18–64-vuotiaiden kalastajien on maksettava kalastonhoitomaksu, jolla voi kalastaa yhdellä vavalla suuressa osassa maassa – ei kuitenkaan rauhoitetuilla vesialueilla, erillisen luvan vaativilla erityiskohteilla tai vaelluskalapitoisissa koski- ja virtavesissä. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa vapaa-ajan kalastukseen myös Suomen talousvyöhykkeellä ja valtion yleisellä vesialueella meressä. Mikäli kalastuksessa käytetään verkkoja ja katiskoja, tarvitaan valtion kalastonhoitomaksun lisäksi lupa vesialueen omistajalta, joka yleisimmin on osuuskunta, kaupunki, kunta tai valtio.
Metsähallitus sekä monet kaupungit ja kunnat myyvät lupia vesialueilleen. Suomessa on myös runsaasti erillisiä virkistyskalastuskohteita, jonne on ostettava aina erillinen kalastuslupa. Kyseisillä alueilla kalaston katsotaan olevan keskimääräisiä arvokkaampaa, sillä niissä elää joko luontaisena tai istutettuna arvokkaita lohikalakantoja. Sen vuoksi kalastus voidaan erillisen luvan avulla helpommin mitoittaa oikein.
Lue lisää: